Elokuvafestari ja Tohtori Caligarin kabinetti

Elokuvafestivaali 2014

Teema-televisiokanavalla on tällä viikolla ollut elokuvafestivaali. Se alkoi keskiviikkona ja loppuu sunnuntai-iltana. Teemalla näytetään 15 merkittävää filmiä elokuvahistoriassa. Olen innoissani elokuvista, koska harvoin televisiossa näytetään vanhoja klassikkoja, ainakaan näin montaa peräkkäin. Minusta on mielenkiintoista ja tärkeää nähdä elokuvia monilta eri vuosikymmeniltä ja vertailla niitä. Olen sitä mieltä, että kun katselee myös vanhempia elokuvia, oppii paremmin analysoimaan ja ymmärtämään kaikenlaisia elokuvia. Varsinkin nyt, kun olen hieman liikuntarajoitteinen, on kiva kun televisiosta tulee jotain vähän erilaista ja kiinnostavampaa kuin iänikuista romanttista hömppäkomediaa(tosin sekin on toisinaan parasta mahdollista katseltavaa) ja saan aikani helpommin kulumaan.

Tohtori Caligarin kabinetti

Torstai-iltana Teemalla näytettiin vuonna 1920 tehty saksalainen kauhuelokuva Tohtori Caligarin kabinetti. Päärooleissa ovat mm. Conrad Veidt ja Werner Krauss. Sen on ohjannut Robert Wiene. Tohtori Caligarin kabinettia pidetään kauhuelokuvahistorian yhtenä suurena merkkiteoksena. Jännittävä tarina kertoo kylästä, jossa outo mies alkaa kuljeskella ympäri markkinoita kummallinen unissakävelijä mukanaan ja tämän myötä kylässä alkaa tapahtua murhia. Elokuva on mykkäelokuva, koska tuohon aikaan ei vielä elokuvissa ollut ääniä. Tämän vuoksi näyttelijöiden oli näyteltävä erittäin selkeästi ilmaistakseen hahmonsa tunteet. Sitä se näytteleminen kyllä on tässä elokuvassa, selkeää. Eri kohtauksissa tulee lähes aina selväksi hahmon tunteet ja ajatukset, eikä tekstitystä edes tarvitse.

Oletan, että elokuva on sen aikaisiin tavanomaisiin elokuvabudjetteihin verrattuna hyvin visuaalisesti toteutettu. (En oikeastaan usko, että tuohon aikaan elokuvakulttuuri olisi ollut samanlaista rahabisnestä, kuin se on nykyään.) Kulissit eivät ole todenmukaiset, mutta se ei ole tarkoituskaan. Ne ovat hienot kaikessa yksinkertaisuudessaan ja jopa pienessä korniudessaan. Tosin minua huvitti tohtori Caligarin pahvista tehty mökki, jossa hän piilottelee unissakävelijäänsä päähenkilön ja viranomaisten selän takana.

Vaikka elokuva on mykkäelokuva, musiikkia elokuvassa on kuitenkin koko ajan, eli se on ns. läpisävelletty. Elokuvamusiikin on säveltänyt Giuseppe Becce. Musiikki luo elokuvaan hienosti kauhuelokuvaan sopivan jännittävän tunnelman ja sen huomaa, että musiikin ja kuvan yhdistämisen eteen on nähty vaivaa. Kohtauksien tunnelmien vaihtuminen on kuvattu sujuvasti musiikin avulla. Pidin erityisesti alun uhkaavan kuuloisesta pianosoolosta ja lopputakaa-ajon kovasta menosta.

Elokuvan loppuratkaisu on yllättävä. Tohtori Caligarin kabinettia itseasiassa pidetään osaksi juuri sen vuoksi elokuvahistorian merkittävänä teoksena. Se oli ensimmäinen kauhuelokuva, jossa loppuratkaisussa tarinan tapahtumat käännetään päälaelleen tarinan edeltäviin tapahtumiin nähden. Olen nähnyt lukuisia elokuvia, joissa on tehty tällainen loppuratkaisu. Minusta on tärkeää ymmärtää ja tietää, mistä nämä kaikki elokuvien tekijät ovat alunperin saaneet idean tällaiseen ratkaisuun.

Tohtori Caligarin kabinetti on viihdyttävää katseltavaa. Vaikka elokuvan tarinan tapahtumat olivar siihen aikaan esitettävä melko paljon hitaammin ja selkeämmin, kuin nykyään kaiken tekniikan ja tehosteiden avulla, tämä elokuva onnistuu kuitenkin luomaan jännittävän tunnelman, joka tempaisee mukaansa vielä tänäkin päivänä. Vaikka puutteelliset(?) ominaisuudet ja näyttelijöiden äärimmäinen selkeys hieman huvittaakin, Tohtori Caligarin kabinetti on hyvä mykkäelokuva, joka kannattaa katsoa.